Pohjalta kun nousee ymmärtää tän,
Ylle taivaan ja tän maan, kunhan koskea saan.
Hetkistä sun kanssa en unta nähnyt en haaveillut,
Kuljin läpi usvan ja sumun,
hengitin raskaasti,tuskin ollenkaan.
Nyt en muuta olekkaan kuin sinun,
Ja sinä minun, ja teit meistä meidät.
Suurta tähteä lainaten luvattiin,
Missä ikinä oltaisinkaan, korviin kuiskattiin,
Oltaisiin vain toistemme, luvattiin se kaikki.
Nähtiin kerran, toisemme kohdattiin.
Sanottiin sä olet mun, mä olen sun.
Sydämeni sulle sinetöin.
Pysähdyin sun kohdalles,
ja jatkettiin meinä.
Linnunrataa kierretäään,
Yhdessä kai ainiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti