Silmät

Nuo silmät vieraan,
Tuijottaa kuin saalistaja.
Kuulen askeleet perässäni,
Tunnen kynnet selässäni.
Enään en jaksaisi taistella.
Mistään turhaan murehtia.

Katson viimein aurinkoon,
Se sattuu, mutta mä välitä en.
Suljen silmät viimein.
Hetkellä tuolla pääsen parempaan maailmaan,
Kunnes silmät taas avaan.

Tuo arpi tuntematon,
Mikä sen aiheutti,
Tunnen sen vielä sykkivän.
Kosketus siihen sattuu.
Enään en jaksaisi välittää.
Kyllästynyt rakentamaan suruani.

Otan askeleen päälle tyhjyyden,
Se sattuu, mutta mä välitä en.
Avasin silmät viimein,
Retkelle tuolle, viimeiselle.
Parempaan.
Kunnes silmäni joku sulkee.